Lauantaikerho: Orpon 24 kysymystä puolueille

Pim! Edustat puoluettaisi kokouksessa, jossa eduskunnan valiokuntien puheenjohtojudet valitaan.

Nyt olet suurimman puoluen edustoja, joten pääset valitsemaan ensimmäisenä. Minkä valiokunnan valitset?

Mikä mahtavaa kysymys?

Näin erikoisina ja myrskyisinaa aikoinnan valitseen ehdottomasti ulkoasien valiokunnan.

Siellä sitten valtionsopimuksia sorvaalisilla.

Tällä kertaa Demarit valitsi ulkoasien valiokunnan uuden, että he priorisoivat sitä aika korkealle.

Kyllä, mä ottaisin perustuslakivaliokunnan, koska se yhdistettynä mun pääministerin paikon kanssa mulla oli ihan hitoasti valtaa.

Se on kyllä totta, ja mä ottaisin myös ehdottomasti perustuslakivaliokunnan.

Puhutaanpa sitten sote-uudistuksesta, natosta, EU-n elvytysrahaastosta, valmiuslaista.

Tämä valiokunta on ainakin viime vuosina noussut todellakin sieltä epäkiinnostavammasta, hitaasta ja harmaasta takalan valiokunnasta aivan ratkaisemaan rooliin.

Plus, että rakastan siis valtiosähentä hinkkausta.

No niin, eiköhän vaan jatkata hinkkausta lauvan tai kerhossa.

Kuunteleet siis lauvan tai kerhoa Helsingin sanomien politiikkapodkestiä.

Mun nimi on Robert Sundman ja kanssali täällä on Emil Elo ja Susan Nesalmi.

Ei pehe. Olisi tosi vaikea aloittaa tällä viikolla politiikan podcastia ilman, että nostetaan yksi surullinen aje heti pöydälle.

Politiikan joulunnallis, mihan menetti tällä viikolla legendan, kun toimittaja Tomi Parkkonen menehtyi maanantaina Helsingissä.

Tomi oli iso persona, joka jätti muistijäljen lähes kaikkiin politiikan parissa työskennelleisiin ihmisiin.

Sen huomasi myös maanantailen reaktioista, kun entiset ja nykyiset pääministerit sekä muut politiikot aika laajasti muistelivat Tomi.

Lauvan tai kerro haluaa myös lähteä osanotut Tomin lähesille.

Kyllä, lämmin osannut Tomi.

Kiitän Tomi ja hauskoista keskustelusta otan osa läheisten suruun.

Mutta politiikan maailmassa asiat jatkuvat ja siinä missä vaali-iltana ruudulla näkyy sekä voittajetta häviä,

niin minä kyllä tykkään näistä uuden eduskuntakauden ensimmäistä viikoista, koska eduskunnassa on lähinnä innokkuutta

ja sellaista nyt kliiseisesti ilmastuna ekan koulupäivän tunneelmaa.

Valtakirjat tarkastetaan, edustajat saa työhuoneensa ja välineensa sekä taksikorttinsa,

joista osa sitten kieltäytyy näyttävästi ja osa sitten Twitterissä kuittaa, että minä olen muuten maksanut noiden kieltäytyen takseen omilla korttilla,

niin kun he ovat olleet mukana taksissa.

Se on seksynyt ehkäään pointista, mutta pointti olisi se, että on innokkuutta juhlallisuuksia eikä vielä heti niitä hallitus oppositioasetelman vääntöjä,

koska ei ole vielä hallitus tai eikä vielä oppositioita.

Näin se on. Tällä viikolla eduskuntaa on valinnut myös puhemmiehdistön ja puhemmieheksi valittiin Petteri Urpo.

Mutta hän on vain tällainen väliaikainen puhemmiehes,

eli vakintunut käytäntö on se, että näin hallitustunnustelujen ja neuvottelujen ajaksi puhemmiehen paikka menee suurimman puolueen puheenjohtajalle

ja sille, joka johtaa tätä tunnusteluprosessia.

Kyllä, mutta sen sijaan semmoinen asia, joka pysyy koko vaalikauden, on nämä valiokuntien puheenjohtajuudet,

jotka jaettiin eduskunnassa torstana, johon tuossa alussa jo leikillään viittasin.

Tähän menee siis niin, että vaalituloksen pohjalta lasketaan, kuinka monta puheenjohtajuutta kukin puoluees saa,

ja edelleisäksi lasketaan tämmöinen valintajärjestys,

eli missä järjestyksessä kukin puolue pääsee huutamaan ne valiokunnat itselleen vähän urheilujokkuetta kohtessa.

Kon sanan, mä en ryhdy luettelemaan tässä kaikkia valiokuntavalintoja,

ne löytyy Hesarin ja eduskunnankin sivuilta, mutta muutama ihan kiinnostava asia.

Ensinnäkin historiallisesti maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajuus on ollut keskustan,

ja sitä ennen maalaisliiton läänitys, siis kymmeniä, kymmeniä saattaa puhupa sadasta vuodesta,

mutta nyt se meni perussuomalaisille.

Se on kiinnostavaa ja samaa aikaa jotenkin suorastaan johdonmukaista,

jos ajattelee sitä vasten, että valien tulos lähetyksessä me saatiin kartalta seurata,

kuinka maakunnissa se keskustan vihreää vaihtui perussuomalaisten siniseen.

Eli se mikä oli joskus keskustalaista, niin se on nyt perussuomalaista,

ja näillä perinteisillä maatalousalueilla selvästi ajatellaan nyt,

että perussuomalaiset ajaa heidän asiansa ehkä todennäköisemmin kuin

tämä hallitusvastuussa vasemmistopuolueiden rinnalla ryvetty nyt keskustan.

Samaa aikaa vihreä tai saada pienen voit on ottamalla keskustalla tämän ympäristövaliokunnan.

Ja nyt vihreät voisi kirkaista omaan profiljaan.

On sellaisissa asioissa, missä hän on ehkä tullut tutuksi,

mutta tosin tämä voit oli aika pieni, koska tämä oli ainut valiokunta,

minkä puheenjohtajuiden hän sai.

Tässä ehkä näkyy myös aikojen muuttuminen.

Luulen, että puolustusvaliokunta on esimerkiksi priorisoitu täällä kertaa aiempaa

enemmän se meni kokomukselle.

Sitten taas valtionvarainvaliokunta meni keskustalle, joka saa valita ensimmäisen valiokuntansa

vasta kuudentena.

Ja tätä mä huomaan, että moni vähän ihmeteli ainakin sosiaalissa mediassa,

että miten voi olla, että esimerkiksi kokoomus e priorisoitunut valtionvarainvaliokuntaa.

Mutta näillä valiokunta puheenjohtajuuksilla on ilman muuta välia.

Jotkut saattaa muistaa, miten Krista Kiuru sotevaliokunnan puheenjohtajana onnistui

aika hyvin torppaamaan sipilän hallituksen soteuudistuksen.

Ja todellakin tällä kertaa kokoomussainvalita ihan ekana ja heidän ekavalintansa

oli tiettävästi juuri tämä perustuslaki valiokunta.

Ja Kai Mykkäinen perusteli tätä Hesarin haastattelussa niin, että valiokunnalla on iso rooli

erilaisissa uudistuksissa, mikä on siis ihan totta.

Mutta tämä kommentti ei herättänyt vasemmistopuolueessa vain riemua.

Joo, tosiaan Demareiden varapuheenjohtaja Matias Mäkynen kommentoi Hesarille, että

tämä näyttää siltä, että eduskunnassa tullaan tulevalla kaudella

käsittelemään esityksiä, jotka käyvät perustuslain rajoilla.

Näinhan sanoi ja mainitsi esimerkkeinä mun muassa sosiaaliturvaan ja asumistukeen

kohdistuvat leikkaukset.

Tosin mä tietenkin näkisin, että hänen pitikin olla huolissaan, että

totta kai, jos toinen puolue saa tärkeän perustuslaki valiokunnan,

niin vastustajien täytyy olla vähän huolissaan, että mitä enää sillä sitten teki.

Te tekee, että kyllähän varmaan joka kausi käydä ennässä perustuslain rajoilla,

jossain määrin, että sitä käydään sitten testauttamassa erilaisilla käsityksiä vähän.

Mutta kun eilen tästä asiasta kirjoitin, niin se oli ihan kiinnostava.

Mä katoin sitä valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoitusta, joka tänä

keväänä julkistettiin ja siinä oli itse asiassa useissa tämmöisessä

kokoomuksenkin esillä pitämässä toimessa, esimerkiksi näiden

inteksisidonaisten menojen leikkaamisessa ja sitten näissä sote-menoissa, niin

ikään kuin ministeriökin oli kirjoittanut, että tämä saattaisi edellyttää

perustuslaki-tarakastelua, eli kyllä nämä asiat menee yksi yhteen.

Mutta pitää myös sanoa, että vaikka on totta, mitä Matias Mäkinenkin sanoi,

että aina perustuslaki-valiokunta ei ole ollut suurten puolueiden suosiossa

ja vaikka pari kautta sitten sitä johti vasemmistoliiton Annika Lapintie,

eli aika alhasella oli valintaprioriteeteessä silloin.

Toisaalta kokoomus itse asiassa puolueena on johtanut merkittävän

osan Suomen historiaa perustuslaki-valiokuntaa, eli tässä voi argumentoida

vähän molempiin suuntiin, eli toisaalta tässä mennään valuun menneeseen normaaliin,

tai sitten voisi sanoa, että valuu viime vuosien tilanteeseen,

ei ku anteeksi muutos viime vuosien tilanteeseen,

mutta se, että mitä sitten siellä tapahtuu, niin sehän lisäisesti jää nähtäväksi.

Tämä hallitustunnusteluprosessi on ihan pyörähti eilen perjantaina

kunnolla käyntiin, kun Orpo lähettiin sitten nämä kysymykset

muille puolueille ja myös medialle.

Ja mekin niitä päästiin lukemaan ja odotetustiin näin 24 kysymystä

painottu aika pitkälti talousasioihin sitten.

No kyllä, jos teki tämmöisen luokittelu, niin voisi sanoa,

että noin 7 kysymystä oli taloudesta ja työllisyydestä riippuen vähän

tietysti, miten näitä haluaa ryhmitellä.

Sitten se oli sote- ja koulutusta, ulkko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Näin nouss esiin isompina teemoina ilmasto- ja ympäristöasiosta kysyttiin

kaksi kysymystä.

Mutta päälinja on mun mielestä hyvin Orpo- ja kokoomuksen näkeinen.

Ovatko puolelta valmiita sitoutumaan valtionvaramisteriön

sopeutusehdotukseen, sadantuhannen työllisen luomiseen

tai lisäämiseen EU-natoja sinne, tukemiseen, ukrain tukemiseen?

Aika niinkuin selkeä paketti mun mielestä.

Näin oli. Se oli muista ihan kiinnostava se EU-jäsenhyyteen

sitoutuminen kysymyspuhdin, että oliko se viesti perussuomalaiselle.

Olen varmasti niin totta kai.

Kyllä, mutta kiinnostavaa on paitsi ne itse kysymykset,

ja järjestysoletushan on, että se tärkein kysymys esitetään ensimmäisenä.

Nyt se ensimmäinen kysymys oli melko tällainen ehkä jopa ympäri pyöreä.

Mitkä ovat ne keskeiset yhteiskunnalliset muutokset,

joita seuraavan hallituksen pitäisi mielessä tänne saada aikaan?

Tämä ei varsinaisesti vielä ohjaa mihinkään suuntaan voantaa

paljon vapauksia.

Mulle tuli niin semmonen olo, että meidän pitää laittaa tämä ensin

tämmöinen kysymys, että sitten päästään kysymään heti perään

ja kaikki talouskysymykset.

Se oli vähän semmonen, että laitetaan nyt ensin tämmöinen yleinen

vähän haastatteluissakin, jossa haastatteletaan henkilöön

ensimmäinen avain, että jolla lämmittää kysymykset.

Sitten lähtee talousasioihin.

Hyvin erilainen linja oli vuonna 2019 Antti Rinteellä,

jonka ensimmäinen kysymys koski sitoutumista, huom.

Sitoutumista ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen

tähän yhteenpilkkuvitenasteeseen ja sitten

vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta.

Se oli siis ensimmäinen kysymys.

Ilmastoiluanto oli haudattu kysymyksissä sijoille 16 ja 17.

Kyllä.

Tuossa oli mielenkiintoista, että tuossa kysymyspatterista

ei ollut vuotta 2035, mainittunnan laajinkaan.

Toki siellä kysyttiin keinoista

näihin Suomen hiilineutraaliustavoitteeseen.

Tämän tavoitehan on vuosikas 2035,

mutta silti tuo vuosiluku oli etetty pois.

Se on mun mielestä mielenkiintoista, koska tämä kokonmuksia

perusen välinen tämmöinen vihreä kiista näissä vaalitenteissa.

Se on varmaan iso yleisen mielessä aika paljon tuohon yhteen vuosilukuun

liittyy. Perus Suomen suomella on yksi 2050.

Kokoomuus painettiin tätä 2035.

Nyt sitä vuosilukuja ei mainita sinne ollenkaan.

Mä näen, että tässä ehkä jätetään perusille

pieni spinnausmahdollisuus omille äänestäille.

Muutenkin talouskysymyksissä kysyttiin sitoutumista,

kun näissä muissa kysymyksissä kysyttiin

enemmän keinoja näihin tavoitteisiin.

Kyllä. Kysymyksen asettelua ja sanojen käyttöä.

Kyllä. Hän näen kysymykset on viestin tähän

sekä puolueiden että julkisuuden suuntaan.

Nyanssien eroja ei ne ihan...

Kyllä ne on mietitty muotoilut.

Ennen tunnustelian virallista nimeämistilaisuutta

Perjantaina Riikka Purraltahan kysyttiin vielä kerran,

että mitä on ne perus Suomalaisten kysymykset.

Hän jotenkin muotoili, että usko muista asioista olevan

helpompaa löytää yhteisymmärrys, mutta haitallinen

tämä ilmaisuus, hänen maahanmuuttoisen kiristäminen

varmasti tulee hiertämään.

Tässä Patteristossahan kysytään, että millä keinoin lisäisi

kansainvälistä rekrytointia työvoiman saatavuuden

turvaamiseksi. Onkin siis tietysti kiinnostavaa nähdä,

että mitä perussuomalaiset tähän vastavat.

Deadline näille vastauksille on tiistaina.

Kun todettua sekä nämä kysymykset ja vastaukset on julkisia,

niin toki tässä on vähän semmoista julkisuusomailua

varmaan tulemaan niissä vastauksessakin.

Näin se on. Ne kysymykset on tietysti vain yksi osa tätä

koko prosessia, eli oleellisia on tietysti myös ne taustalla

käytävät keskustelut, joita puolueiden välillä

jatkuvasti käydään ja on käyty tässä koko kevään ajan.

Tiesitteksi muuten, että tästä koko rumpastahan

ei ole laissa säädetty mitään, vaan koko prosessi

perustuu vain 2002 annettuun suositukseen.

Eli periaatteessa tämän koko kysymyshomman

voisi räjäyttää vaikka saman tien.

Joo, se on ihan kiinnostavaa ja minä aina

suosittelen lukemistoksenmasta Sitran pari vuotta sitten

ilmestintä raportti ja näin Suomeen muodostetaan

hallitus tai näin hallitus muodostetaan Suomessa

jompikumpi, niin mitä Google-aimalla löytää, jossa on itse asiassa

käyty nimenomaan tämä koko prosessi läpi.

Siitä just käy ilmi, että hyvin paljon tämä perustuu

puolueiden väliseen luottamukseen.

Ja olisi tietysti, näissä tulee aina semmoinen

toisaalta iloisuus siitä, että Suomessa puolueet

luottavat toisiinsa, että nämä prosessit saadaan

hoidettua, mutta myös vähän semmoinen, että jos

luottamusta ei olisi, niin mitä sitten tapahtuisi

menisikö koko homma troolun muun?

Totalli kaos.

Mehän puhuttiin viime viikolla hallitustunnusteluista

ja neuvotteluista myös heti vaalituloksen

ikään kuin jäljiltä ja tuolloin näemme, että

merkit osoittaa koko muksen ja perussuomalaisten

yhteistyön suuntaan.

Nyt me ollaan luettu nämä kysymykset,

että seurattu keskustelua osoittaa,

kun ne vieläkin siihen suuntaan.

No, jos nämä kysymyksiä lukee tarkasti ja miettii

nyt muotoilua, niin emme kyllä vielä käännää.

Mitä muuta ensisijaisista vaihtoehtoa, kun

koko muksen ja perussuomalaisten välineyhteistyö,

samaten kaikki arkkaudien meidän pikkulinnut

lauleskelejä tuolla, että käristäen sanottuna

koko muksen ja perussuomalaisten lyökohta

käyttää päälle, että koko muksen SDP-välinen

viestintäliikenne on ollut aika hiljasta viime aikoina

aika ylätasolla liikkuvaa.

Toki politiikka on mahdollisuuksien taidetta,

eikä mikään ole varmaan ennen kuin tiedosustilaisuus

on pidetty ja sitten se epävarmuus vastaa alkaa.

Se on ihan totta.

Luin torstaina itse Twitteristä kritiikkiä,

että politiikka-podcastien hallituspekulaatiot

ovat aivan löysiä, että keskitetään puhumaan

RKP ja perussuomalaisten pakkoruotsien erimielisyksistä,

joilla ei lopulta ole mitään väliä,

kun pitäisi puhua enemmän koko muksen

ja perussuomalaisten talous erimielisyksistä.

Mä en tiedä, onko podit löysiä.

Mä olen tietysti aika löysä henkilönä,

mutta siitä olen samaa mieltä, että talouskysymykset

ja vaikka maahanmuutto, tai ehkä erityisesti

juuri maahanmuutto, on kyllä paljon relevantimpia

keskustelun aiheita kuin pakkoruotsi.

Eikä varmaan mikään hallituspohja synny aivan niin,

että kaikilla olisi tässä vain hauskaa,

että sitten on samassa puolueessa varmaan jotain

vietekö, jos ei olisi mitään erimielisyksistä,

mutta itse nostaisin esiin sen, että kyllä näissä on aina

väliä myös sillä, mitä puoluejohtajat

ja puoluetoimijat haluavat.

Sekin vaikuttaa neuvottelunnen dynamiikkaan

ja myös siihen kompromissi halukkuuteen.

Halutaanko me tehdä tästä asiasta

kompromissi juuri noiden kanssa?

Viimeksi hän oli hyvin ratkaisavaa,

että Antti Rinne itse halusi hallituksen keskustan,

ja tätä tuettiin myös STP-ssä.

Ja nyt siis katsomaan, mitä tahansa mittaria.

Katsomaan me vaikka Torstaina Hesarissa

ilmestynyt HOS-Kalluppia.

Katsomaan puoluetoimijoille tehtyjä soittokierroksia.

Katsomaan elinkeinoilman valtuuskunnan

EVA-an arvojasennetutkimuksia ennen vaaleja,

jos katsotaan puolueiden suhtautumista toisiinsa.

Kaikki nää viittaa siihen, että nimenomaan

kokoomuksen ja perussuomalaisten päättäjät ja kannattajat

toivoa yhteishallitusta näiden puolueiden välille.

Ja mä antaisin kyllä sille painoarvoa myös tässä keskustelussa,

että ei tämä tarkoita sitä, että kun sinipuna

olisi yhtäkkiä ihan mahdoton, mutta kyllä hän ensisijaisesti,

jos kaikki merkit viittaa tähän suuntaan, niin niin kuin

ei melkein sano, kaitaan se, mitä ensimmäisenä,

sitten ryhdytään kokeilemaan.

Niin, onhan se yksi mittaria, mihin tämä ensisys tulos oli.

Miksi se on?

Miksi se on?

Niin, kyllä sekin on yksi.

Tässä puhutaan, tämä on puhuttu Somessa

niistä perusujen ja kokoomuksen talous eri mielisyyksistä,

niin mä en ihan tiedä, mitä ne tarkalleen,

sitten on siellä neuvottelupöydässä, mitkä on ne

suuret eri mielisyydet.

Totta kai siellä on tämä työpäräisen maahanmuuttoon

tai anseesidon naisen liittyviä tällaisia asioita.

Jotain pienimpiä etuksiin sosiaaliturvain liittyviä

asioita saattaa olla joo.

Kaikkien puolueiden välillä on näitä eri mielisyyksiä.

Sen takia ne on omia puolueitaan,

mutta mä en vaan näe, että kokoomuksen perusuomallisten välillä

oli sellaisia talouseri mielisyyksiä,

mitä ei sitten hallitusneuvotteluissa pystyttäisiin sovittamaan yhteen.

Niistä voidaan sopiaan, löydetään yhteisiin nimittäin

ja sitten saadaan hallitusohjelman itse kautta kyllä aikaa.

Ja voidaan ehkä sopiaan, jopa sillä lailla suht sujuvasti,

että jotenkin nämä puhet siitä, että on nirveän vaikeat hallitusneuvottelun,

poikkeuksellisen vaikeat tulossa, niin... Aina on.

Aina on, niinpä. En tiedä uskon, kun mä tuohon...

Niin, ja sitten just voi kysyä,

että jos se vaihtoehto on se sinipuna,

niin onko siellä helpompia talouskysymyksiä itse sovitettavana.

Tosin vastaargumentin nyt, kun mä aina tykkään tässä yhtäältä toisaalta,

niin mä työdämme sen keskisuomalaisen kysieliö,

jossa kysyttiin, että hyväksyisitkö sopeutustoimet,

jotka heikentäisivät omaa elintasoasi?

Ja tässä kyselyssä kyllä vastauksen osuus

on itse asiassa perussuomalaisilla kaikista pienin, pienempi kuvasemmistopuolueilla.

Eli kyllä tässä tietysti voi miettiä,

että onko sitten niin, että jos pitää tehdä kompromissia,

niin ei varmaan se sinipuna nyt ole täysin ulkona näistä vaihtoehdoista.

Tätä mä olen kyllä miettiä itse asiassa myös,

kun katsoin toistaa aina ylen A-talkia,

ja siellä Laura Huhtasaalta, että tuntuu,

että ainakin jos Laura on studiossa,

niin muiden puolueiden edustajien välillä oli helpompi löytää,

yhteisymmärrys kuin heillä Lauraan kanssa.

Mutta ehkä näissä hallitusanalyysiä spekulointikuviossa

mä oon välillä miettinyt myös siitä, kuinka paljon vaikuttaa se,

että kyllähän puolueet on mun mielestä siirtyneet

myös sieltä keskikentän pelaajista enemmän ideologisiin laitoihin,

ja ideologiset erot on 2010-luvulta alkaen tulleet taas näkyviksi,

että onko sinipuna tai vaikka ihan joissain spekulaatioissa

pyöriä tämmöiset kolmen suuren hallitukset

enemmän sellaisia, että kyllä teoriassa

tämmöisen enemmistön voi saada eduskunnassa kasaan,

mutta se oli ehkä tollaista aika,

oli silloin kun oli helpompi jotenkin muodostaa hallituksen

ylipäätänsä vaan sillä, että riittää, että meillä on tämmöinen paikkamäärä.

Että tietekö, että jotenkin, että mä en oo ihan varma,

että istuukö tähän ideologiseen aikaan enää täysin laajat koalit,

joissa on vähän joka puolelta puolueita,

ja kaipaako suomalaiset myöskään sitä?

Tämä on myös väärässä, mutta tätä mä välillä yksinyön

hiilijaisuudessa on mietiskellä.

Tää on tosi hyvä pointti.

Mä haluan heittää, jos vielä tohon sinipunaan palaan

hetkeksi, mä haluan heittää yhden herkullisen sitaatin

Marko Junkkarin viime viikkoisesta analyysistä,

jossa pohdittiin tätä, että onko STP-llä ylipäätään hallitushaluja.

Ja siellä jutussa eräs DEMARI-arvioi, että jos PS ja esikin

OPPOSITION ja DEMARIT pääsisi hallituksen,

niin persujen kannatus olisi jouluna 30 % ja STP 10.

Eli ei se hallituspaikka tosiaan välttämättä

heidän kään silmiin, nyt sitten ihan kauhean

houkuttelevalta tässä tilon tässä näytä.

Joo, mä keskustelin tuossa ennen vaale ja muutama päiväinen vaale

ja herän kokomuslaisen kanssa ja hän pohti, että onko se

heidän tehtävänsä nyt sitten käydä HAPPO-testauttamassa

perussuomalaisten äänestäjien sijaitokykyä.

Kyllä siellä pöydällä on isosti se,

että mitä perussuomalaisten kannatukselle käy,

mikäli kokomus ja perussuomalaisten muodostaa hallitukseni

ja alkaa toteuttaa tätä leikkauspolitiikkaa.

Tosin tässä tilanteessa, missä kokomus sitten johtaisi

tällaista miukkuuden jakamista, niin ehkä vain kokomus

voi olla siitä jossain määrin varma, että omat kannattaa et tykkää

ja aika harva varmaan hallituskumppaan sinne mielellä lähtee

leikkaamaan omilta äänestäjiltään.

Kyllä ja heillä, hän on tästä myös ikään kuin esimerkki siitä,

että edellisessä Sipilän hallituksessa

niin sieltä hän tapahtuu tämä perussuomalaisten ja kautuminen,

mutta sen jälkeen myös kokomuksen vaalitulos oli ihan hyvää,

niin hän monet keskustalaiset sanoivat, että tämä oli

mielekässä hallitusvain kokomukselle ja siltä se tosiaan näytti.

Joo, muiden puolueiden vastauksen ja kokomuksen kysymyksiin

odotetaan tosiaan alkuviikosta ja näiden vastausten pohjalta

kokomus sitten tunnustelee, että mitkä puolueet ovat valmiita

neuvottelemaan hallitusohjelmasta.

Ja vasta sen jälkeen päästään sitten itse neuvottelujen.

Niin näiden jälkeen orpokäytössä ja näiden kysymysten jälkeen

vielä kahden väliset keskustelut, eli varsinaisiin hallitusneuvotteluihin

lähdetään ehkä joskus vapuntienoilla näin ilmeisesti kuuluu arvio.

Tosin mä väitän ja veikkaan, että niitä on käyty jo vähän ennen

tota näitä hallitustunnustelua ja pitkin vuotta.

Ja jos muuten katsotaan vuodesta 1901 alkaen,

niin pisimmillen hallituksen muodostamiseen on käytetty

266 päivä. Tätä tapahtui vuonna 2011.

Nopempia ollaan oltu vuonna 1995.

Ja ysi ysi, jolloin selvittiin 25 päivässä.

Eli varmaan voidaan sanoa, että ehkä kesäkuussa viimeistään

meillä on hallitus.

Näin varmaan.

Se voi olla.

Onks tässä keväässä mitään semmoisia vauhdittavia tekijöitä

mm. kautasta, olisiko joku euroviisun menestys,

jos kääriä paltaa täysillä voittoa,

niin onko se nopeuttava vai hidastava tekijö.

No joo, mennään viikon toiseen aiheeseen.

Keväällä päästään siis seuraamaan ainakin vihreiden

puheenjohtajakin saa.

Maria Ohisalo ilmoitti kuin ilmoittekin tällä viikolla

ja tämmöisen puheenjohtajan tehtävät, mistä ehkä

emme niin hirmuisesti yllättyneet.

Tässähän on nyt sillä tavalla hausko tilanne,

että kun selvittelin tällä viikolla edustajien

puheenjohtajan halukkuukseen niin kaikki,

tietysti Ohisalo itse, edellinen puheenjohtaja Pekka Haavistoja,

uusmaalainen kansainväläinen Tiina Ello,

harkitsivat ehdolle lähtöä. Lähes koko eduskunta ryhmä siis.

Ja toistaiseksi tähän kisan on ilmoittautunut

kaarinalainen Sofia Virta, toisen kauden kansainväläinen

Varsinais-Suomesta. Harkitsijoista on eniten

noteerattu orastynkystä, jota moni

taustapirulainen miellään kuiskuttelee, että siinäpä hyvä ehdokas,

joka sai meidän jutussa ainoana sempia myös muilta

edustajakolle ja koiltaan, että lähti sipä ehdolle.

Ja sitten Saara, hirkköä Fatim Diarralla

ja Ahte Harjan, että tietysti on myös pidetty esillä.

Toi tyykkönen oli sainakin kokemuksen perusteella,

kokemuksen sa-perusteella kova luo on hän hänen istunut

yhteensä yli kymmenen vuotta eduskunnassa aikaisemmin.

Toisaalta sitten nousee kysymys, onko hän jotenkin liiankin

varma vetoa, että kaivataanko tässä nyt jonkinlaista uudistajaa.

Nyt ensikerta eduskun tavallitulla Fatim Diarralla

tuntuu olevan kovasti nostetta sekä puolueen sisällä,

että sitten toki myös äänestäjensilmissä,

sitten taas hän on ehkä monen silmissä vähän sellainen

villikortti, toki ollut vähemmän aikaa politiikassa

ja sitten ehkä hänen taustallaan on joitakin

tällaisia ja moni epäonnisia hintoja sosiaalisessa mediassa,

jotka valitettavasti siellä sitten saattaa vähän painaa.

Että sinänsä nyt voisi ehkä olla Ahte Harjan teidän paikka.

Etenkin kun osa vihreistä kokeat ohisallon kaudella mentiin liian

vasemmalla, niin olisiko tässä nyt sitten semmoinen korjausliike?

Kyllä tässä peli on pedattu Ahte Harjan teen

ja Oras Tynky sen väliselle, kevät mittelölle,

mikä sitten huipentuu kesäkuussa tuolla puolelle kokouksessa.

Mä muuten tuossa haluan mietti, että tuo Tynkkin

on siinä myöstä jännittävä vihreää kansaidusta,

että hän edustaa tällaista keskikästä vihreää,

joka aika pieni osuus tällä hetkellä poluen jäsenistöstä

tai näistä julkisuudessa pyörivistä politikoista.

Että vihreällähän on nämä vanhemman polven saurit, haavisto,

hautala, soinivaara, tämä vanha 80-luvun perhe,

joka edelleen kommentoi aika paljon vihreäiden asioita.

Moni aika mielelläänkin.

Sitten on nämä puolet politiikassa ja arkkadiemäällä

hyvin nuorehkot edustajat, kuten Fatim Diara ja Ahte Harjan ja Sofia Virta,

mutta he puuttuu tämmöinen keskikästen vihreiden ryhmä.

Puhutaan niin kuin vaikka Ville Niinistö,

ei ole enää Suomaispolitiikassa, paitsi Twitterissä,

silloin kun vaalit lähestyvät, sitten on nyt oras tynkynä.

Mutta he puuttuu nämä kokoomuksen on saanut ikranlaasuus,

että tästä ei pelua Antti Nintpani tällainen takuvarma,

kolmannen neljännen kauden kansainvistajia, jotka pääsee läpi

omilta alueilta ja sä voit koska tahansa heittää ne A-studioon

puhumaan, mistä tahansa ajankohtaisesta asiasta.

Sitä on ydinrunkoporukkaa.

Että se, joskö sä osat tätä vihreitten ongelmaa nykyä?

Se on hyvä kysymys ja siis mä mietin myös siitä,

kun tosiaan moni sanoi harkitsevansa tätä ehdokkuutta,

niin hän melkein, niin mä siinä aloin laskeskella,

että niin, että melkein kaikki vihreiden kansainvistajat

on toisen kauden kansainvistajia, koska ne oli viime kaudella

ensimmäisen kauden kansainvistajia.

Niitä tavallaan samoin, jotka tuli viime kaudelle niin kuusina

eduskuntaa, mutta se on totta, että sieltä puuttuu tämmöinen

tietynlainen niin kuin välikerros, sitten kun ryhmää on uusiutunut

niin kuin aika isosti jossain vaiheessa.

Nyttä vihreiden vaalitappioon jälkeen aika moni vihreä on

kaivannut ruoskan esiä tehnyt analyysiä, eli siis

voiskinut itseäni omaa puolua, että siinä, mikä meni

pieleen ja vihreethän kyllä osaa sen.

Eri asia on, että muuttuuko mikään välttämättä, mutta

meidän reflektio-keskustelu on heille kyllä ihan

taito sinänsä ja sieltä on löydetty, että ollaan liian

feministinen, liian vähän feministinen, liian vasemmalla,

eilen näin myös semmoisen, että liian oikealla,

vaikka sellainen analyysi on kyllä tällä kertaa ollut

vähemmistössä, mutta olen sellaisenkin lukenut, liikaa

ympäristöasioita, liian vähän ympäristöasioita, liian

kaupunkilainen, liian maalainen, no ei kukaan sanoi liian

maalainen, mutta tästä et olenko liian kaupunkilainen,

niin siitä ollaan kyllä kahta mieltä.

Usein politiikan analyysissä toistuu tietyn

hokemat ja näkökulmat ja vaikka ihmiset sanovat, että kaipaan

unikki ja analyysiä, niin ne kaipaa, ne kaipaa ainasta

samaa, mutta nyt mä oon tehnyt rääväkäniä erikoisen

analyysin ja mä en aina jokkaan väittää, että nyt vihreiden

pitäisi valita miespuheenjohtaja mennä oikealle.

Mä en tee uskoksi me tähän itekään, mutta mitä sitä

yrittäisi tästä mä sanon, että oikeastaan se on ihan sama,

mitä vihreät nyt valitsee, jos tulee perusporvarihallitus

puolue ja vihreät menee oppositioon, ja SDP

seuraa puheenjohtaja ei ole tämmöinen sannanmariin,

joka on kova puna vihreän blogin huuma, niin ihan

hyvin voidaan päästä ihan hyvin kannatusprosentteihin

ihan siitä huolimatta, kuka puolelta johtaa.

No niin, teilatkaa mut.

No niin, Orakkeli Sudman, siis onhan tuossa varmasti,

tuossa voi olla hyvinkin perää, mutta toki sitten siihen

vaikuttaa varmaan moni samaan aikana muuttuja, että

mä oon kiinnostunut esimerkiksi, että mitä vasemmistoliiton

puheenjohtajassa kaupassa käy, nouseeko vaikka sinne

joku sellainen superkoaristava tijän hahmoon, joka vetää

niitä ihmisiä puoleensa.

Miten tuo hallituksen kannatus sitten lähtee liikkeelle,

ja nämä jotka on painu vihreistä, niin palakonevihreisiin,

että kultsi kyl siltä Robert Sundman heittää oman nimensä

nyt vihreiden puheenjohtajassa spekulaatioihin,

hän alkoi tämmöisenä, niin hän avasitse oman kampaniassa

tässä.

No hän on jännittävä, vetoo ennen.

Se saisinko, että otta kai tylsä vaihtoehto,

minä olen valmistunut tyypinä.

Ah niin, sillä, niin just, että voi vaikeuttaa siellä.

Mulla on tässä pohjalla, mä ajattelen, että mä perustan

jotain jonkinlaisiin politiikan yleisiin lainalaisuuksia,

ehkä tuo, mitä Susanne just viittasi, että tavallaan

tämä koko jotenkin politiikan markkina hän aina vaikuttaa siihen,

miten se yks puolue menestyy.

Jos muut tämmöiset läheiset kilpailijapuolue,

niillä on vähän heikompi tilanne just viittaset

vasemmistoliittoja, mä ajattelen tässä myös vähän D-mareita,

kun se mariinsi et lähteä.

Se tavallaan voisi vetää, että nämä on tällaisia

yleisiin lainalaisuuksia, mutta myös yksi viime vuosien

suosikki teksteistä, niin joka on Janan Ganeshin

Financial Times'in kolumni The Wipes Theory of Politics,

jonka idea on oikeastaan se, että oikeastaan ne vibe it,

kuten oikein se talaiset sanovat, eli fiilikset,

imangoa profiili, meninki just nyt ratkaisee enemmän,

kun joku positi-oituminen vaikka tietyissä asiakysymyksissä

believes are often just unexamined tribal loyalties,

kuuluu Coltsun ingressin.

Mikä on Coltsu?

Kolumni, hyvä.

Se onkin, se on hyvä suositeltava teksti,

siinä on, ja samasta ilmiöstä hän löytyy myös

paljon tutkimuskirjallisuutta, vaikka akateemisissä

ympyröissä käytetään sanaa vibe it, aivan liian vähän.

Niin pitäisi käyttää enemmän.

Ehdottomasti.

Mutta eikä sillä puheenjohtaja henkilöllisyydellä

just näiden Vibojen luomisessa on se valtava merkitys,

että ne harjanteen Vibat on aika erilaisia kuin

ohisalon Vibat.

No, itse asiassa sä oot kyllä oikeassa tossa,

mutta yritän varmaan yhdistää tässä itse asiassa

kahta eri asiaa, josta mä vähitän, että nimenomaan

ne Vibat ratkaisee enemmän kuin se konkreettinen

positioituminen, joissain politiikkakysymyksissä.

Itse asiassa tämä, että sanooks vihret, että

nyt meidän pitää olla oikeistolaisempia,

niin oikeastaan ihmiset eivät välttämättä edes kato

tarkkaan, että miten ne, jossain asiakysymyksissä liikkuu

oikealle, vaan ne haluavat vain puheenjohtaja,

jonka Vibaa on oikeistolaisempi, ihan sama itse asiassa,

eikä monissa asioissa harjanne välttämättä edes

ole niin oikeistolainen.

Okei, jos me katsotaan sitten elikenttään, niin se

saattaa olla siellä niin kuin sosiaalilliberaalissa

laidassa, mutta moneen puolueen edustajan

heidän keskeisiin asiakysymyksiin sen veroittuneen

erot saattaa lopulta olla aika pieniä.

Eli tämä on ehkä se, eli tämä Vibat,

niin tälleen alkiin otan tähän susanneen.

Ja sitten tämä toinen, mitä mä yritin hakea,

tässä on just tämä, että kuinka paljon puheenjohtajalla

ylipäänsä on sitten väliä, jossa markkina on muuten vaikka

heikko sille puolueelle, ei puuta heille

tärkeästä asioista näin.

No, mä sekoittelen tässä nyt monia eri asioita,

mutta tämä on tämmöistä heijastella.

Kyllä, kun todistaakseen tuon teorian paikkansa

pitävyyden Suomen eduskuntavallit voitti

kokoomus, jonka puheenjohtaja Petteri Orpohan

sen vaibita todella.

Fresh ja nuorekas ja hip ja hop ja uudistajasta.

Juorissa sanoo just hip ja hop.

Eiks Orpo, eiks Orpo silloin pari vuotta sitten tehtiin

se, on ehkä tehty sen jälkeen, kun muistan sen

silloisen vissetuoppi-indeksi kysellynnä

tai kenen puoluejohtajan kanssa haluaisit istua.

Tuopilla Li Andersson oli ykkönen,

mutta eiks Orpo ollut kakkonen tai kolmonen

tai jotain, se hänen oli hyvin korkealla.

Kyllä, Fajankin kanssa voi mennä pikseen.

Niin, eiks hänettä valittu

Suomen seksikkäimäksi mieheksi muutama vuosi sitten?

No niin nyt tämä menee, nyt ei mennä yhtään sinne

seksi osastalla.

Lopussa on vielä vähän aikaa viikon geitille,

joka on tietysti kokoomuksen suurin talousasiantuntija

Timo Heinosen lausunto ylen aamussa.

Taustota taas vähän, kokoomushan on ajanut

siis miljardin euron tuloveru-alennusta

ja puhunut, että tämä voitaisiin rahoittaa

tilaisten haittojen verotuksella.

Muun muassa epäterveellisten ruokien verotuksella,

jolla olisi tullut kassaan 300 miljoonaa euroa.

Nyt Heinoinen, joka itse siis esitteli

tämän vaihtoehto pudetin, jossa tämä laskenta

tehtiin, totesi, että nämä ovat vähän sellaisia

juhlapuheita olleet, nämä sokeri,

suola ja rasvaverot.

Kun niitä tiettyjä niistä on jo päättyneellä

hallituskaudella valtionvarain valiokunnassa

käsitelty, niin ne eivät ole muuten ihan

yksinkertaisia säätää.

Nyt herättiin tietysti vähän riemostusta,

että mikäs muu kokoomuksen lupaus tai toimi

on ollut pelkkää juhlapuhetta ennen vaaleja.

Tässä on aika vahva potentiaali päästy

sellaisen legendaaristen lausahduksen listoille,

koska hatunnosta rehellisyydestä,

että harvoin politikot itse menee kuin

suma omia juttuja vähän sellaisiksi juhlapuheiksi,

vaan se on enemmän esimerkiksi meidän

toimittajien tehtävä, niin sinänsä ihan

virkistävää. Tietysti tässä alkaa mietti

näiden juhlapuheiden jäljiltä, että miten

kokoomussa itseensä kanssa neuvoteltua

hallitusohjelmasta, että onko siellä

vähän niinkuin itsekään sitten lopulta

näkemystä, että mikä on mahdollista toteuttaa

esimerkiksi näissä joissain verotai tai

menotoimissa.

Näin se on.

Käydään katsomaan, että mitkä ovat

seuraavia juhlapuheita.

Se varmaan selviää tässä ihan lähiäaikoina.

Ennen jakson lopetusta tehdään vielä

Oikasu viime viikonlauvan tai Kerhon

Jussi Saramo, ei ole ainoa, ei korkea

koulutettu vasemmistoliiton eduskuntaryhmän

jäsen, sillä sellainen on myös

lähihoitoja, ainakaista pekonen.

Lisäksi Ville Hämäläiseltä sellaiset

terveistä Eemilille, että porvaria ei

suinkaan tarkoita omistavaa luokkaavaan

kaupungissa alkuun ja sanota

kauppiaiden joukkua.

Mä luotan marksilaisen yhteiskuntateorian,

missä porvareilla nimenomaan

tarkoitetaan tuotantopälineita omistavaa

luokkaavaan.

Tästä saa muttei hyvän otsikon, että

Helsingin Sanomain podcastissa luotetaan

marksilaisuuteen.

Kyllä, kyllä, tööt, ilmo.

Klikki, klikki, klikki, klikki.

Että näin. Tämä oli lauanta, Kerhon.

Minä en Robert Sundman kanssani. Täällä olivat

Susanne Salmi ja Eemil.

Jakson leikkasi Tuukka Lindholm.

Ensimmäinen ikkoon. Moi moi.

Moi moi.

Mä luotan marksilaisuuteen.

Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.